tag:blogger.com,1999:blog-36299056771618859162024-02-19T05:30:09.727+02:00Kirjallista matkailuaTuntemuksia kirjoista, matkoista ja maailmasta.Tuula Vainikainenhttp://www.blogger.com/profile/01863330241235226858noreply@blogger.comBlogger5125tag:blogger.com,1999:blog-3629905677161885916.post-41808512051720868952018-02-08T17:00:00.001+02:002018-02-08T17:03:02.621+02:00<div class="MsoNormal">
<b><span style="font-size: 14.0pt; line-height: 107%;">Matkalla lapsen arvostukseen<o:p></o:p></span></b><br />
<b><span style="font-size: 14.0pt; line-height: 107%;"><br /></span></b></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-size: 14.0pt; line-height: 107%;">Tärkeän matkan
voi tehdä jonkun fyysisen paikan lisäksi omaan sisimpään – ja samalla omaan
lapsuuteen, lasten lapsuuteen ja lastenlasten nykyhetkeen ja tulevaisuuteen.
Sellaiseen minut viritti Kirsi Saukkolan ja Taina Laanen <i>Näe sydämellä. Luo arvostava yhteys lapseen.(KirsiConsulting 2017).<o:p></o:p></i></span></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-size: 14.0pt; line-height: 107%;"><i><br /></i></span></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-size: 14.0pt; line-height: 107%;"><img alt="Näe sydämellä" src="https://www.opettajantietopalvelu.fi/tuotekuvat/5939.jpg" /></span></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-size: 14.0pt; line-height: 107%;">Suhtautuminen
lapsiin ja lasten kasvatus on tullut uudelleen ajankohtaiseksi kun perheeseemme
on neljässä vuodessa siunaantunut viisi lastenlasta, jotka ovat luonnollisesti
maailman ihanimpia olentoja. Olen alkanut epäillä, että suhtautumiseni heihin
on selvästi lempeämpää ja luultavasti sallivampaa kuin heidän vanhempiinsa ja
muihin suoriin jälkeläisiini. Nyt on enemmän aikaa katsoa ja kuunnella –
havainnoida ja ihailla jokaisen ainutlaatuisuutta. On harras halu tutustua
näihin pieniin ihmisiin ja kuulla mitä he ajattelevat ja kertovat tai mikä
heitä askarruttaa. Samalla tuntee tietysti riipaisevaa halua tukea heidän
kasvuaan hyviksi ja onnellisiksi ihmisiksi.<o:p></o:p></span><br />
<span style="font-size: 14.0pt; line-height: 107%;"><br /></span></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-size: 14.0pt; line-height: 107%;">Meistä
jokainen sukupolvi on omien vanhempiensa kasvatusideologian koekaniineja.
Jokainen ammentaa omaansa jotain omilta vanhemmiltaan ja sekoittaa siihen
mausteeksi jotain niistä kipeistä pohdinnoista, joiden tuloksena tuli jupistua ”vannon,
etten koskaan tee näin omien lasteni kanssa”. Usein huomaa, ettei maustaminen
siitä huolimattakaan mennyt ihan kohdalleen. <o:p></o:p></span><br />
<span style="font-size: 14.0pt; line-height: 107%;"><br /></span></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-size: 14.0pt; line-height: 107%;">Näe
sydämellä -kirja herätteli minua lempeästi huomaamaan kuinka arvostava
suhtautuminen lapseen tarjoaa hänelle pidemmälle kantavia ihmisenä olemisen
taitoja kuin omassa lapsuudessani palvotut kuri ja järjestys. Kuvittelen
kasvattaneeni omia lapsiani antamalla heille rajoja ja rakkautta. Näin
jälkeenpäin, kun he ovat jo aikuisia ja kasvattavat omia lapsiaan, toivoisin,
että olisin osannut kuunnella heitä enemmän.<o:p></o:p></span><br />
<span style="font-size: 14.0pt; line-height: 107%;"><br /></span></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-size: 14.0pt; line-height: 107%;">Saukkola ja
Laane ammentavat positiivisesta psykologiasta. He ovat kokeneita
ratkaisukeskeisen menetelmän kouluttajia, valmentajia ja työnohjaajia. He kirjoittavat
yhtä hyvin tavallisille vanhemmille kuin ammattikasvattajillekin. Kirja ohjaa
lapsen kanssa elävää aikuista vaativuudesta kannustamiseen, tekemään asioita
yhdessä lapsen kanssa – ei häntä käskien. Jokaisella lapsella on omat
vahvuutensa ja vahvistamalla niitä pääsemme pidemmälle kuin osoittamalla
osaamisen puutteita. <o:p></o:p></span><br />
<span style="font-size: 14.0pt; line-height: 107%;"><br /></span></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-size: 14.0pt; line-height: 107%;">Kirja
muistuttaa, että sydän arvostaa, pää arvottaa. Arvostava yhteys on toisen
rakastavaa huomioimista. Tekijät kiteyttävät kirjan alussa sydämellä näkemisen
taidoksi katsoa ja kuulla lasta jättäen ennakkokäsitykset sikseen. ”Kun näemme
sydämellä, voimme katsoa lasta hankalassakin tilanteessa siitä näkökulmasta,
että hän tekee juuri nyt parhaansa niillä taidoilla, joita hänellä on. Sydän ei
jää kiinni mielen luomiin pelkoihin ja kapeisiin näkökulmiin vaan uskaltaa
katsoa kauemmas – kohti toivoa ja mahdollisuuksia, joita jokaisella ihmisellä
on. Ei ole niin vaikeaa tilannetta, etteikö jotakin pientä voitaisi tehdä asian
helpottamiseksi.”<o:p></o:p></span></div>
<br />
<div class="MsoNormal">
<span style="font-size: 14.0pt; line-height: 107%;">Kirjan
avulla lapsen kanssa elävä aikuinen oppii taatusti jotain tärkeää myös
itsestään. Tämän kirjan soisi jokaisen vanhemman, isovanhemman ja kasvattamisen
ammattilaisen lukevan.<o:p></o:p></span></div>
Tuula Vainikainenhttp://www.blogger.com/profile/01863330241235226858noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-3629905677161885916.post-73604718224467685982017-09-12T15:24:00.002+03:002017-09-12T15:24:38.212+03:00Särön kirjakaapilla Frankfurt an der Oderissa<div class="MsoNormal">
<br /></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-size: 14.0pt; line-height: 107%;"><br /></span></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-size: 14.0pt; line-height: 107%;">Vietin
keväällä kaksi viikkoa Frankfurt an der Oderissa Puolan rajalla
taiteilijayhdistys Särön residenssissä kirjoittamassa. Olohuoneen ikkunasta
näkyi Oder-joen toisella rannalla oleva Frankfurtin toinen osa, nykyinen
Puolalle kuuluva Slubice. Omalaatuinen kaksoiskaupunki kantaa harteillaan
vahvasti toisen maailmansodan ja DDR:n perintöä.<o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-size: 14.0pt; line-height: 107%;"><br /></span></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-size: 14.0pt; line-height: 107%;"><img alt="Henkilön Tuula Vainikainen kuva." height="356" src="https://scontent.fqlf1-1.fna.fbcdn.net/v/t31.0-8/18423215_10210880384463880_6554778444360135339_o.jpg?oh=caec97c248c7f7bce1956d268f43a1b6&oe=5A4FC532" width="640" /></span></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-size: 14.0pt; line-height: 107%;"><i> Oder-joki - ja sen toisella puolella Puolan Slubuce - avautui suoraan ikkunasta</i></span></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-size: 14.0pt; line-height: 107%;"><br /></span></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-size: 14.0pt; line-height: 107%;">Kirjailijan
paras pakko eli dead line lähestyi, joten jouduin silloin vain luomaan
kaihoisia silmäyksiä työpöytäni vieressä olevaan kirjakaappiin, jonne
residenssin edelliset asukkaat olivat jättäneet omia teoksiaan tai lukemisiaan.
<o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-size: 14.0pt; line-height: 107%;"><br /></span></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-size: 14.0pt; line-height: 107%;">Kun sitten
heinäkuun lopulla onnistuimme vuokraamaan residenssiasunnon lomailuun kahdeksi
viikoksi, tiesin tulevani kuin kissa kermakupille. Kiinnostavaa luettavaa tulisi
riittämään. Kaapissa oli toki monta jo ennestään tuttua teosta mm. Raision
kirjamatineassa haastattelemiltani kirjailijoilta, kuten Laura Honkasalon <i>Perillä kello kuusi</i> ja Matti Röngän <i>Mies rajan takaa</i>. Omasta hyllyssäni
löytyvät myös Reetta Meriläisen <i>Tytön tie</i>,
Maxim Leon <i>Talviuni Berliinissä.
Itäsaksalaisen perheen tarina</i> ja Helen Constantinen toimittama ja Lynn
Marvenin kääntämä <i>Berlin Tales</i>. Donna
Leonin <i>Ansionsa mukaan</i> ja Riikka
Pulkkisen <i>Totta</i> oli myös tullut
luettua.<o:p></o:p></span><br />
<span style="font-size: 14.0pt; line-height: 107%;"><br /></span></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-size: 14pt;">Lentomatkalle
Helsingistä Berliiniin olin varannut uuden dekkaristituttavuuden, saksalaisen
Nele Neuhausin esikoisen </span><i style="font-size: 14pt;">Lumikin on
kuoltava</i><span style="font-size: 14pt;">. Se oli tietenkin luettava ensin loppuun. Neuhausin maisemat
löytyivät pienestä sulkeutuneesta Altenheimin kylästä Saksan toiselta laidalta
Wiesbadenin seuduilta, Taunus-vuorten tuntumasta. Tobias palaa kotikyläänsä
vapauduttuaan vankilasta. Hän haluaa selvittää mitä tapahtui kymmenen vuotta
aiemmin, jolloin hänet oli tuomittu kahden tytön surmasta. Paljon on muuttunut
ja pinnan alla on paljon kiihkeitä tunteita.</span></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-size: 14.0pt; line-height: 107%;"><br /></span></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-size: 14.0pt; line-height: 107%;">Altenheim
tuntui kovin elävältä, saksalaiskylien kapakat ovat tärkeitä tietotoimistoja ja
paikallisen yhteisöllisyyden keitaita – hyvässä ja pahassa. Persoonallinen
poliisipari, aatelissukuinen Oliver von Bodenstein ja reipas Pia Kirchoff
ratkovat menneisyyden salaisuuksia ja koettavat samalla pysyä pinnalla oman elämänsä
kuvioiden kanssa. Nele Neuhausin toinen suomeksi käännetty <i>Joka tuuleen kylvää,</i> tulee varmasti myös luetuksi. Ruotsalaisille
naisdekkaristeille on mainiota saada saksankielinen kilpailija. Ehkä jatkossa
ehdin treenata saksankieleni siihen kuntoon, että pystyn sen kanssa
viihdyttämään itseäni alkukielellä. Ruotsin kielellä kevyt toiminnallisuus sujuu ja
kielitaitokin pysyy jollain tavalla vireessä. <o:p></o:p></span><br />
<span style="font-size: 14.0pt; line-height: 107%;"><br /></span>
<span style="font-size: 14.0pt; line-height: 107%;"><img alt="Henkilön Tuula Vainikainen kuva." height="640" src="https://scontent.fqlf1-1.fna.fbcdn.net/v/t31.0-8/18422334_10210880375223649_4936828728085260741_o.jpg?oh=36a4547f43ddc77c66f59e44a3d99472&oe=5A1CF9CD" style="font-size: 18.6667px;" width="360" /></span><br />
<span style="font-size: 14.0pt; line-height: 107%;"><br /></span>
<span style="font-size: 14.0pt; line-height: 107%;"><i style="font-size: 18.6667px;">Kirjakaappi ei ollut vinksallaan. Kuvaaja ehkä hieman.</i></span></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-size: 14.0pt; line-height: 107%;"><br /></span>
<span style="font-size: 14.0pt; line-height: 107%;">Sitten Särön
kirjakaapin aarteisiin, joita ahmin Oderin rannalla. Valitsin ensimmäiseksi
luettavakseni Stefan Mosterin <i>Rakkaat
toisilleen</i>. Suomentanut Helen Moster. (Siltala 2011). Se sijoittuu
Hampuriin, HafenCityn trendikkäälle asuinalueelle, johon etelän viiniseudulta
kotoisin oleva nuori pari, Inez ja Daniel ovat muuttaneet. Mosterin tapa punoa
eteenpäin Inezin ja Danielin elämää ja lapsettomuutta puhuttelee. Rinnan
viedään monia teemoja sekä parisuhteesta että päähenkilöiden muista
sattumuksista ja pohdinnoista. Avioparin elämä Hampurissa saa taustakseen
nuoruuden vuodet Weinstrassella, jossa molempien vanhemmat edelleen kasvattavat
viiniä. Inez oli aikanaan kylänsä viinikuningatar ja joutui kokemaan vanhempien
miesten lähentelyt tehtävän kaupanpäällisiksi. Inezin viinikauppa ei oikein
tahdo menestyä, Danielin uraputki suunnittelijana on sen sijaan nousujohteinen.
Elävä ja monitasoinen teos, jossa saksalaisuus elää tekijänsä kansallisuuden
turvin uskottavana. <o:p></o:p></span><br />
<span style="font-size: 14.0pt; line-height: 107%;"><br /></span></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-size: 14.0pt; line-height: 107%;">Tilar J
Mazzeon <i>teos Irenan lapset. Hämmästyttävä
tarina naisesta, joka pelastaa 2500 lasta Varsovan ghetosta</i>. Suomentanut
Petri Stenman (Like 2016) kertoo puolalaisen Irena Sendlerin henkilötarinan.
Kirja kertoo Varsovan kohtalonvuosista, jolloin kaupungin juutalaisesta
väestöstä valtaosa murhattiin joko keskitysleireillä tai kuristuspisteeseen
ajetusta ghetosta käydyissä taisteluissa. Irena Sendler oli varsovalainen
sosiaalityöntekijä, joka tukijoukkoineen pelasti arviolta 2 500 lasta
ghetosta ja järjesti heille turvapaikan uuden henkilöllisyyden turvin. Kaiken
kaikkiaan Varsovan ennen vuotta 1939 miljooniin kohonneesta juutalaisjoukosta
vain 11 000 selviytyi. <o:p></o:p></span><br />
<span style="font-size: 14.0pt; line-height: 107%;"><br /></span>
<span style="font-size: 14.0pt; line-height: 107%;"><img alt="Henkilön Tuula Vainikainen kuva." height="360" src="https://scontent.fqlf1-1.fna.fbcdn.net/v/t31.0-8/18489660_10210880495546657_9071252530149890434_o.jpg?oh=4034e55114033c6229b643c13711c592&oe=5A5C9AD0" width="640" /></span><br />
<span style="font-size: 14.0pt; line-height: 107%;"> <i>Nämä Stolpersteinit, muistokivet, ovat Frankfurt an der Oderista. Feinertin nelihenkinen perhe ja Löschgoldin sisarukset karkoitettiin Varsovan ghettoon, jossa he kaikki todennäköisesti tuhoutuivat. Elleivät lapset Rita ja Lothar olleet Irenan lapsia.</i></span><br />
<span style="font-size: 14.0pt; line-height: 107%;"><br /></span></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-size: 14.0pt; line-height: 107%;">Yhdysvaltalainen
tietokirjailija perustaa Irenan ja hänen lastensa tarinan kirjallisten
lähteiden lisäksi Irena Sendlerin ja hänen läheistensä haastatteluihin, osin
myös omiin tulkintoihinsa. Kertomus on vaikuttava, monet pelottomat naiset ja
miehet tekivät uskomattoman paljon itsensä uhraten, koska jonkun täytyi. Mukana
lapsia pelastamassa oli myös tavallisia puolalaisia, ilman heidän kotejaan ja
rohkeuttaan monet lapsista olisivat menehtyneet tuhoamisleireillä. Hyvää
tekevien pelastajien pahana vastavoimana olivat kasvottomiksi jääneet
saksalaiset tuhoajat. Heidän rinnallaan oli usein myös puolalaisia, sillä
antisemitistinen perinne on Puolassa ollut vahva ja se on noussut pintaan myös
toisen maailmansodan jälkeen.<o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-size: 14.0pt; line-height: 107%;"><br /></span>
<span style="font-size: 14.0pt; line-height: 107%;">Irenan
lapset oli melkein liian vahva kirja. Se kertoo yhden osan Irena Sendlerin
elämästä ja taistelusta juutalaisten lasten pelastamiseksi. Tämän naisen elämä
sosialistisessa Puolassa vuodesta 1946 eteenpäin olisi varmasti ollut myös
mielenkiintoinen. Tähän ajanjaksoon kirjassa vain viitataan.<o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-size: 14.0pt; line-height: 107%;"><br /></span>
<span style="font-size: 14.0pt; line-height: 107%;"><img alt="Henkilön Tuula Vainikainen kuva." height="640" src="https://scontent.fqlf1-1.fna.fbcdn.net/v/t31.0-8/18451373_10210880365503406_7185479528345516534_o.jpg?oh=4fa0e47b3a57666abde280e7e85c074a&oe=5A19C790" width="360" /></span><br />
<span style="font-size: 14.0pt; line-height: 107%;"><br /></span>
<span style="font-size: 14.0pt; line-height: 107%;"><i>Rauhan kello Oderin rannalla.</i></span><br />
<span style="font-size: 14.0pt; line-height: 107%;"><br /></span>
<span style="font-size: 14.0pt; line-height: 107%;">Pahat
saksalaiset Gestapon palveluksessa olivat viime sodan totuutta yhtä paljon kuin
julmaa siviiliterroria harrastaneet neuvostoliittolaiset. Tuon eri osapuolten
järjestelmällisen pahuuden ymmärtäminen on lähes mahdotonta. Väkisinkin joutuu
kysymään voisiko Euroopassa tapahtua vastaavaa tänäkin päivänä? Jugoslavian
hajoamiseen liittyvät sodat ovat osoittaneet, että näin voi valitettavasti
edelleenkin tapahtua. Pahuus ei ole jossain kaukana menneisyydessä, vaan se
elää keskuudessamme. Tietoisuus siitä haastaa meidät jokaisen myös tänä
päivänä.<o:p></o:p></span><br />
<span style="font-size: 14.0pt; line-height: 107%;"><br /></span>
<span style="font-size: 14.0pt; line-height: 107%;"><img alt="Henkilön Tuula Vainikainen kuva." height="360" src="https://scontent.fqlf1-1.fna.fbcdn.net/v/t31.0-8/18489742_10210880491626559_4405630122400689490_o.jpg?oh=8f49990bd69f4ddc545c4f988a1e317d&oe=5A4DE743" width="640" /></span></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-size: 14.0pt; line-height: 107%;"><br /></span>
<span style="font-size: 14.0pt; line-height: 107%;"><i>Venäläisten sotilashautausmaa löytyy Seelowista. Se on sodan voittajien muistomerkki.</i></span><br />
<span style="font-size: 14.0pt; line-height: 107%;"><br /></span>
<span style="font-size: 14.0pt; line-height: 107%;">Seuraavaksi
lukulistallani olisi ollut amerikkalaisten tietokirjailijoiden Gerald L.
Posnerin ja John Waren <i>Josef Mengele.
Elämä ja teot</i> (Minerva 2017). Irenan lasten jälkeen en kuitenkaan pystynyt
siihen tarttumaan vaan poimin hyllystä arkipäiväisemmän Leena Lehtolaisen <i>Surunpotkun</i> (Tammi 2013), jossa
komisario Maria Kallio ratkoo murhaa luotettavasti työtoveriensa Puupposen ja
Koivun kera. Lehtolaisen 13. Maria Kallio on turvallinen valinta, sen pariin
palaa kuin vanhan tutun, sillä suurimman osan Kallioista olen lukenut. Pahuus
on Lehtolaisen tuotannossa hallittavissa, koska väkivallalla ei varsinaisesti
mässäillä. Poliisimaailman arkipäiväisyys ja naisesimiehen haasteet ovat
riittävän virittävää luettavaa. Murha-asetelmistaan huolimatta niistä jää
kuitenkin käteen ajatus ”kaukana kavala maailma”. Vai oliko kyse vain pahuuden
aste-eroista?<o:p></o:p></span><br />
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><img alt="Henkilön Tuula Vainikainen kuva." height="360" src="https://scontent.fqlf1-1.fna.fbcdn.net/v/t31.0-8/18489643_10210880381703811_7191997119230196862_o.jpg?oh=8e1724b5107420252e02b8db45c843fa&oe=5A60BEAF" style="margin-left: auto; margin-right: auto;" width="640" /></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;"><br /></td></tr>
</tbody></table>
<span style="font-size: 14.0pt; line-height: 107%;"></span><br />
<span style="font-size: 14.0pt; line-height: 107%;"><i>Lukeminen kannattaa aina.</i></span><br />
<span style="font-size: 14.0pt; line-height: 107%;"><br /></span></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-size: 14.0pt; line-height: 107%;">Mengele saa
jäädä odottamaan hetkeä, jolloin jaksan ihmisen pahuuden arvoitusta jälleen pureskella.
Ehkä joskus vielä täällä - siellä Frankfurt an der Oderissa. Silloin tartun
takuuvarmasti myös Elizabeth Gilbertin kirjaan <i>Big Magic. Uskalla elää luovasti</i>. Gummerus 2015. Gilbertin
maailmanluokan bestseller <i>Eat, pray and
love</i> lumosi minut vuosia sitten, kun olin kirjoittamassa Espanjan
auringossa. Joskus selvitän vielä itselleni mikä oli Gilbertin oman luovuuden
käyttövoima, jonka hän kirjassaan jakaa seitsemään lukuun: Rohkeus, lumous,
lupa, sinnikkyys, luottamus ja jumalallisuus.<o:p></o:p></span></div>
<br />
<div class="MsoNormal">
<img alt="Henkilön Tuula Vainikainen kuva." height="360" src="https://scontent.fqlf1-1.fna.fbcdn.net/v/t31.0-8/18489690_10210880479066245_4033040823999556083_o.jpg?oh=c5e4fd024813aa10a9c6d3facfdf2d97&oe=5A186CE9" width="640" /></div>
Tuula Vainikainenhttp://www.blogger.com/profile/01863330241235226858noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-3629905677161885916.post-22745134064267933122017-08-07T13:56:00.003+03:002017-08-07T13:56:57.789+03:00<div class="MsoNormal">
<span style="font-size: 14.0pt; line-height: 107%;"><b>Miriamilla
on meille kerrottavaa<o:p></o:p></b></span></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-size: 14.0pt; line-height: 107%;"><br /></span></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-size: 14.0pt; line-height: 107%;">Viime
elokuussa jäin blogissani Jönköpingin ostoskeskukseen. Syksyn myötä ilmaantui
kaikenlaista muuta ja kirjallinen matkailu jäi, vaikka erinäisiä matkoja on
kuluneen vuoden aikana tehtykin. Kunnon lomalla mieli vetreytyy ja elämänpiiri
laajentuu. Niin kävi nytkin ja tänä syksynä ja ensi keväänä aion pitää tästä
mukavasta kirjallisesta matkailevasta olotilasta kiinni ja tutkailla lukemaani
tälläkin tavalla.<o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-size: 14.0pt; line-height: 107%;">Joskus
kannattaa siis jatkaa matkaa. Siitä sain ehdottoman todistuksen Jönköpingissä,
kun tutussa A6-ostarissa jatkoimme pidemmälle ostoskeskukseen. Vättern-järven
eteläpohjukassa sijaitseva Jönköping ei koskaan ole ollut automatkailumme
päätepiste, vaan vähän enemmän kuin huoltoasema matkalla Tukholmasta etelään. Perussetti
Jönköpingissä on pikalounas, silmäys kesäalennusmyynteihin, pistäytyminen
ruotsalaisten hen-wc:ssä (mieluummin säästäisin itseni kokemukselta) ja dekkaripokkarin
osto Pressbyråsta. Jatko pidemmälle matomaiseen ostariin siis kannatti, koska löysimme
Akademiska bokhandelin, jonka valinnanvara ylitti luonnollisesti
ruhtinaallisesti Pressbyrånin tarjonnan.<o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-size: 14.0pt; line-height: 107%;"><br /></span></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-size: 14.0pt; line-height: 107%;">Löysin
minulle aiemmin tuntemattoman Majgull Axelssonin teoksen <i>Jag heter inte Miriam </i>ja vaikutuin ikihyviksi. Axelssoniin en ollut
aiemmin törmännyt, vaikka hän on kotimaassaan palkittu mm. arvostetulla
Augustprisetillä ja ollut ehdolla myös Pohjoismaiden neuvoston
kirjallisuuspalkinnon saajaksi. Axelsson on siviiliammatiltaan toimittaja ja
perehtynyt esimerkiksi monenlaisiin ihmisoikeuskysymyksiin. Häneltä on suomennettu
teokset Huhtikuun noita, Kuiskausten talo, Kuparienkeli ja Toista tietä. Miriamia ei ole suomennettu – ihmettelenpä
miksi?<o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNormal">
<i><span style="font-size: 14.0pt; line-height: 107%;"><br /></span></i></div>
<div class="MsoNormal">
<i><span style="font-size: 14.0pt; line-height: 107%;">Jag heter inte Miriam</span></i><span style="font-size: 14.0pt; line-height: 107%;"> kulkee monessa aikatasossa. Toisen
maailmansodan aikana Saksan omilla ja valtaamilla alueella, mm. Ravensbrückissä
ja Auschwitzissä, sotien jälkeisessä Ruotsissa – Ramlösassa, Jönköpingissä ja sen lähistöllä sijaitsevassa Nässjössä ja nykypäivässä kun Miriam tekee tiliä menneisyytensä kanssa.
Miriamin muistojen taakan kantajaksi osuu hänen poikapuolensa tytär Camilla. Camilla kuuntelee vanhan Miriamin kertomaa ihmetellen, katse keskitysleirillä tatuoiduissa kohtalokkaissa numeroissa.</span></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-size: 14.0pt; line-height: 107%;"><br /></span></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-size: 14.0pt; line-height: 107%;">Axelsson
kuorii Miriamin tarinaa kuin sipulia, kerros kerrokselta. Muistoissa eloon
heräävät Miriamin menetetyt läheiset, käsittämättömän vaikeat ajat sekä toisia
heikompina ja alistettuina pidettyjen kansanryhmien ja monien ihmisten
henkilökohtaiset kärsimykset. Moni murtui ja menehtyi, helppoa ei aina ollut
eloonjääneilläkään. Ihmisen halu pysytellä hengissä ja jatkaa elämäänsä, vaikka
melkein kaikki on jo viety, voi olla käsittämättömän vahva – joskus osin
sattumaakin. Täysin menneisyydestään ei kukaan pääse eroon. Oman identiteetin ja valintojensa ymmärtäminen
on tärkeää, kun elämä lähestyy loppuaan.<o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-size: 14.0pt; line-height: 107%;">En halua
paljastaa Miriamin tarinaa, se kannattaa lukea, jos menneisyyden vaikutus
nykyisyyteen kiinnostaa. Ja jos haluat ymmärtää kuinka paljon ennakkoluuloja
ihmisten elämään voi sisältyä.<o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-size: 14.0pt; line-height: 107%;"><br /></span></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-size: 14.0pt; line-height: 107%;">Kirjan
takakannen esittely lupaa: ”Nimeni ei ole Miriam on kertomus Euroopan kipeästä
historiasta, joka saa meidät katsomaan omaa aikaamme uusin silmin.”<o:p></o:p></span></div>
<br />
<div class="MsoNormal">
<span style="font-size: 14.0pt; line-height: 107%;"> – Voisiko tämän ajankohtaisempaa teosta
oikeastaan ollakaan?<o:p></o:p></span></div>
Tuula Vainikainenhttp://www.blogger.com/profile/01863330241235226858noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-3629905677161885916.post-79254241043889980802016-08-13T15:58:00.000+03:002017-09-13T09:52:03.639+03:00Murhaava Gotlanti ja muita vaarallisia rantaparatiiseja<h2>
Murhaava Gotlanti ja muita vaarallisia rantaparatiiseja</h2>
<br />
<div class="MsoNormal">
<span style="font-size: 14.0pt; line-height: 107%;">En ole
koskaan käynyt Gotlannissa, vaikka se olisikin luultavasti lähemmän
tutustumisen väärtti. Sinne päästäkseen automatkailijan pitäisi kuitenkin astua
uudelleen laivaan Ruotsiin tultuaan. Tunnen saaren kyllä aika hyvin kirjallisesti.<o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-size: 14.0pt; line-height: 107%;"><br /></span></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-size: 14.0pt; line-height: 107%;">Gotlannin
naapurisaari Öölanti jätti aikanaan mukavat muistot, kun vietimme siellä
poikajoukkomme kanssa kesäviikon 1990-luvulla. Katsastimme muun muassa raukit,
kuningasperheen kesäparatiisin Sollidenin etäältä, Eketorpin muinaislinnan ja Himmelsbergan
mukavan talonpoikaismuseon, jossa oli bonuksena ihanaa tuoretta kotipullaa. Borgholmin
linnanraunioilla silloin nelivuotias kuopus pelkäsi hiustensa lähtevän kovassa
tuulessa. Tukikohtamme Mörbylångan terveyskeskuksessa tanskalainen lääkäri
röntgenkuvasi esikoisen sormet ja totesi, ettei uusi amerikkalainen jalkapallo
ollut aiheuttanut pahempia vaurioita. Keittiön pitkäaikainen iloisenaurinkoinen
verhokappa tarttui mukaan Färjestadenin ostoskeskuksesta. <o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-size: 14.0pt; line-height: 107%;"><br /></span></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-size: 14.0pt; line-height: 107%;">Öölannissa
keskustelimme varttuneen vuokraemäntämme kanssa laivamatkailusta. Hän
kauhisteli kovasti saarelaisia järkyttäneen Estonian uppoamista ja piti
laivamatkailua hyvin vaarallisena. Kun ajelimme Öölannista mantereelle, takapenkiltä
kuului murhanhimoinen huuto: ”Anna tänne se pikkuveljen pää!”. Himoittu objekti
oli Lillebror-sulatejuustotuubin pienen nyrkin kokoinen korkki, jossa
pikkuveljellä oli päässään kiva punainen lippalakki. Tuolla se näyttää
piileskelevän edelleen lelulaatikossa, joka on kaivettu esiin silloisten
nahistelevien pikkusällien jälkeläisiä varten. </span></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-size: 14.0pt; line-height: 107%;"><br /></span></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-size: 14.0pt; line-height: 107%;">Äsken törmäsin myös Eketorpin
museomyymälästä hankittuun Barna Hedenhös. Bilder från stenåldern -kirjaan. Bertil
Almqvistin lasten tietokirjan ensimmäinen painos näyttää olevan vuodelta 1947,
omamme on painettu vuonna 1991, 19 vuotta tekijän kuoleman jälkeen. Onnistunut
lasten tietokirja pitää pintansa!<o:p></o:p></span></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
</div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-size: 14.0pt; line-height: 107%;"><br /></span></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-size: 14.0pt; line-height: 107%;"><br /></span></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-size: 14.0pt; line-height: 107%;">Mutta
palataan murhaavaan Gotlantiin. Ruotsalaiset dekkaristit Anna Jansson ja Mari
Jungstedt ovat tehneet Ruusujen saaren kovin tutuksi. Visbyn keskiaikaisten
kaupunginmuurien sisällä ja karuilla rannoilla on otettu hengiltä monia
ihmisiä. Väkivalta ei mielestäni kuitenkaan ole näiden kirjojen päällimmäinen
asia. Tunnen lukkarinrakkautta naapurimaatamme Ruotsia kohtaan monista syistä.
Opiskeluaikoina kävimme Ruotsissa kesätöissä ja muutenkin aika usein. Ruotsi
oli Ulkomaa, isolla uulla, erilainen ja eksoottisempi kuin koti-Suomi. Nykydekkarit
auttavat säilyttämään siihen jonkinlaisen elävän suhteen. Toimittajana
työskennellyt Mari Jungstedt ja sairaanhoitajasta kirjailijaksi ponnistanut
Anna Jansson kuvaavat arkisen oivaltavasti ruotsalaista kansankotia hyvine ja
huonoine puolineen. <o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-size: 14.0pt; line-height: 107%;"><br /></span></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-size: 14.0pt; line-height: 107%;">Mari Jungstedtin
rikoksenratkaisijat komisario Anders Knutas tanskalaisine Line-vaimoineen ja
konstaapeli Karin Jacobsson salaisuuksineen ovat oikeanoloisia henkilöhahmoja.
Samoin virkavallan rinnalla uurastava toimittaja Johan Berg ja rakastettunsa
Emma Winarve. Anna Janssonin päähenkilö Maria Wern on terävä poliisi, jonka
työn rinnalla kulkee haasteellinen kotielämä, itseään täynnä oleva ex-puoliso
Kristian ja pienet lapset. Heidän elämänsä tuntuu jotenkin kovin -
mahdolliselta.<o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-size: 14.0pt; line-height: 107%;"><br /></span></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-size: 14.0pt; line-height: 107%;">Ostan
Saksasta kesälomareissulta tullessamme vähintään yhden tuoreen dekkarin yleensä
Jönköpingin A6 -ostoskeskuksen Pressbyråsta, jonka valikoima on tietenkin melko
suppea. Luen mielelläni dekkareita på svenska, sillä ne ovat helppo tapa
ylläpitää ruotsinkieltä. Tällä kertaa haaviin tarttui jo Lundin Konsumista Anna
Janssonin uusin <i>Alla kan se dig</i> ja David
Lagercrantzin <i>Det som inte dödar oss.</i>
Tunnen aika suurta epäluuloa siihen, että joku toinen voisi jatkaa uskottavasti
Stig Larssonin kiehtovaa Millennium-sarjaa. Katsotaan kuinka käy. Molemmat
kirjat odottavat toistaiseksi lukemattomien kirjojen kasassa.<o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-size: 14.0pt; line-height: 107%;"><br /></span></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjpUqNDhssqb7pNOf_JWdpslcw8P41QeroBy0xZ6RdAUuADO_TtJUXXk3WaWKW_fSImxMqaF4GW_wLVxod9qncIaRL1wUabQcVcSNPbo-wwayMVhtkc2UObg2SWGLVu5_8no7ayy7pNXrmW/s1600/20160813_154929.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="180" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjpUqNDhssqb7pNOf_JWdpslcw8P41QeroBy0xZ6RdAUuADO_TtJUXXk3WaWKW_fSImxMqaF4GW_wLVxod9qncIaRL1wUabQcVcSNPbo-wwayMVhtkc2UObg2SWGLVu5_8no7ayy7pNXrmW/s320/20160813_154929.jpg" width="320" /></a></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-size: 14.0pt; line-height: 107%;"><br /></span></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-size: 14.0pt; line-height: 107%;"><br /></span></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-size: 14.0pt; line-height: 107%;">Merenrannoilla
murhaavat myös Camilla Läckberg, jonka Fjällbacka sijaitsee Ruotsin
länsirannikolla ja Viveca Sten, jonka Sandhamn on itärannikolla. Heidän
kirjojensa lukemista haittaavat
tv-versiot, jotka toimivat lähinnä maisemien varassa. Läckbergin asetelmissa kiristää
myös se, että nokkela kirjailijarouva Erica onnistuu lähes aina ratkaisemaan
poliisipuolisonsa Patrikin rikokset. Se ei nyt oikein kuulosta sopivalta. Kyllä
jonkun ruotsalaisen ombudsmanin tulisi kieltää moiset virka-asioiden vuodot!<o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-size: 14.0pt; line-height: 107%;"><br /></span></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-size: 14.0pt; line-height: 107%;">Kaikkien
ruotsalaisten dekkaristinaisten ajallinen isosisko Liza Marklund pääsi
rannoille vasta sijoittaessaan tapahtumia Espanjan Aurinkorannikolle, jossa
kirjailija myös asuu osan vuodesta. Legendaarisen Annika Bengzoninkin olisi
kannattanut pysytellä pois saaristosta, sillä Vaxholmista löydetty
Anders-puoliso osoittautui kovin epäonnistuneeksi valinnaksi. Mari Jungstedt
puolestaan on siirtynyt – toivottavasti ei kokonaan – Kanarialle uusimmissa
yhteisteoksissaan norjalaisen Ruben Eliassenin kanssa. Olen toistaiseksi
pysytellyt uskollisena Gotlannille ja suhtaudun Kanarian saariin epäröiden. <o:p></o:p></span></div>
<br />
<div class="MsoNormal">
<span style="font-size: 14.0pt; line-height: 107%;"><br /></span></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-size: 14.0pt; line-height: 107%;">Seuraavassa
blogissani kerron mitä löysin, kun uskaltauduin Jönköpingin A6-ostoskeskuksessa
vähän pidemmälle.<o:p></o:p></span></div>
Tuula Vainikainenhttp://www.blogger.com/profile/01863330241235226858noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-3629905677161885916.post-8043743980802730102016-07-18T10:25:00.002+03:002016-07-18T10:25:51.914+03:00Itsemurhien kaupungissa<div class="MsoNormal">
<br /></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-size: 14pt; line-height: 107%;">Hansestadt
Demmin ei ole varsinainen turistikohde. Kaupunki oli ennen sotia varmasti aivan
tavallinen pommerilainen pikkukaupunki. Pyhän Bartholomeuksen kirkko, tori, raatihuone,
kauppoja, kivitaloja ja keskiaikainen kaupunginportti, Luisentor. Tänä päivänä
se on tyypillinen arkkitehtoninen sekasikiö, jossa harvat säilyneet vanhat
rakennukset sinnittelevät surullisten DDR:n aikaisten rakennusten keskellä.</span></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-size: 14.0pt; line-height: 107%;"><br /></span></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-size: 14.0pt; line-height: 107%;">Historiaan
Demmin on jäänyt kevään 1945 traagisista hetkistä. Kaupungissa lähes tuhat naista,
lasta, vanhusta ja harvalukuista työikäistä miestä teki itsemurhan venäläisten
joukkojen lähestyessä kaupunkia. Venäläisten pelko ja lamaannuttava toivottomuus
tilanteessa, jossa tulevaisuus ei luvannut enää mitään, kalvoi monia. Hukuttautuminen
valikoitui yleiseksi tavaksi päättää päivänsä. Siihen oli otolliset
mahdollisuudet, sillä Demmiä halkovat kolme jokea, Peene, Tollense ja Trebel. Niihin
hukuttautui kokonaisia perheitä ja useampia sukupolvia isovanhemmista
lapsenlapsiin, myös yhdessä. <o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-size: 14.0pt; line-height: 107%;"><br /></span></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-size: 14.0pt; line-height: 107%;">Tästä
kaikesta kertoo Florian Huberin kirja <i>Lupaathan
tappaa itsesi. Kansan perikato Kolmannessa valtakunnassa 1945</i>. Suomentanut
Heli Naski. Atena 2016. Saksankielisen alkuteoksen nimi <i>Kind, versprich mir, dass du dich erschiesst: Der Untergang der kleinen
Leute 1945</i> sanoo olennaiset asiat vielä selvemmin. Vanhemmat vannottivat
lapsiaan surmaamaan itsensä, elleivät itse huolehtineet heitä päiviltä. Kirja
kertoo yksittäisten ihmisten elämästä ja heidän ratkaisuistaan natsi-Saksassa, etenkin
sen viimeisinä hetkinä. Kirja on mykistyttävä
lukukokemus. Demmin ei toki ole synkässä historiassaan yksin. Oman käden kautta
itsemurhaan päätyneiden määrä oli vain siellä suhteettoman suuri. Kirja ei
mässäile itsemurhaajilla tai vainajilla. Huber pyrkii ymmärtämään mitä
tavallisille saksalaisille tapahtui ensimmäisen maailmansodan jälkeen, miksi
natsit pääsivät valtaan ja miksi kansa seisoi heidän takanaan niin pitkään.
Loppu oli toivoton, monille ainoa ratkaisu oli lopettaa elämänsä.<o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNormal">
<br /></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEinFgB-onDGNommMPz8AjUR5B9FJmxbJy1iyTTxF-CCjg2WhXXROYSxoVEsUWjVIq7CQYRij83VNCbtBV5yAUdjMRpjump7WRUb0nmFtN76m-HiYSDgrtY5y_4TZRPrXmiDuQc9x22F49eq/s1600/20160706_100339.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEinFgB-onDGNommMPz8AjUR5B9FJmxbJy1iyTTxF-CCjg2WhXXROYSxoVEsUWjVIq7CQYRij83VNCbtBV5yAUdjMRpjump7WRUb0nmFtN76m-HiYSDgrtY5y_4TZRPrXmiDuQc9x22F49eq/s320/20160706_100339.jpg" width="180" /></a></div>
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgsyMrRh0axbCKHhSqTSugBpirLKH6Q_m8uxmBzwtsv1IztRFrtdk-6UkDDAqOK5c_HHIPTv4Wko9dAzY7nlQVGlpP3rV25AIomociF7oUBGBNMAsg-G2nh8Fxto-cotLQIG5J3OO4YCLNO/s1600/20160706_100413.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="180" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgsyMrRh0axbCKHhSqTSugBpirLKH6Q_m8uxmBzwtsv1IztRFrtdk-6UkDDAqOK5c_HHIPTv4Wko9dAzY7nlQVGlpP3rV25AIomociF7oUBGBNMAsg-G2nh8Fxto-cotLQIG5J3OO4YCLNO/s320/20160706_100413.jpg" width="320" /></a></div>
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhS-tR-rwQ4QiGTPIt6rhWY4xVa3BFdBSILxTo_jhkBARM9ry_i7Um1m6PauBXBsDXjQY-zeQePkWDGi3oopFOyhkjsjPoILRoyDF_Nj1DRrrDctB9_Mcj7rxbIGgkfLKqQC1lhfNoRTiZD/s1600/20160706_101510.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhS-tR-rwQ4QiGTPIt6rhWY4xVa3BFdBSILxTo_jhkBARM9ry_i7Um1m6PauBXBsDXjQY-zeQePkWDGi3oopFOyhkjsjPoILRoyDF_Nj1DRrrDctB9_Mcj7rxbIGgkfLKqQC1lhfNoRTiZD/s320/20160706_101510.jpg" width="180" /></a></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-size: 14.0pt; line-height: 107%;">Luisentor. Pyhän Bartholomeuksen kirkko.<o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNormal">
<br /></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-size: 14.0pt; line-height: 107%;">Lomaillessamme
tuoreeltaan kirjan luettuamme Itämeren rannalla Stralsundissa autoilimme parin
päivän reissulle Usedomin saarelle. Päätimme piipahtaa matkalla Demminissä ja ajaa
Usedomille Anklamin kautta. Kaupungit eivät muutoin olisi sattuneet reitillemme.
Miksikö? Miksi ei? 71 vuotta myöhemmin emme ajatelleet olevamme
tirkistelijöitä, vaikka kirjan todellisuuteen sen elämää peilasimmekin.<o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNormal">
<br /></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-size: 14.0pt; line-height: 107%;">Sataa tihuutteli, kiemurtelevien pikkuteiden
päässä sijaitseva Demmin näytti surulliselta, niin kuin moni muukin hieman
hylätyltä vaikuttava entisen idän pikkukaupunki. Synkästä menneisyydestään
huolimatta se ei tietenkään poikennut muista kaltaisistaan kaupungeista. <o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-size: 14.0pt; line-height: 107%;"><br /></span></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-size: 14.0pt; line-height: 107%;">Ajeltuamme
kaupunkia ristiin rastiin me turistit tarvitsimme aamupäiväkahvia ja toiletin.
Kumpaakaan ei tuntunut löytyvän ahtaasta keskustasta, jonka halki liikenne
mateli. Katuja oli avattu, ja jos konditoria vilkahti, ei tarjolla ollut
parkkipaikkaa. Ajauduimme tihkusateessa Peenen toiselle rannalle ja
Netto-kaupan pihalle. Tässä pelastuksemme. Saksalaisen ketjukaupankin
sisääntuloaulassa sijaitsee pomminvarmasti leipämyymälä, joista yleensä saa kymmenen
sämpylätyypin lisäksi vähintään saman verran erilaisia makeita. Ja kahviakin.<o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-size: 14.0pt; line-height: 107%;"><br /></span></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-size: 14.0pt; line-height: 107%;">Tiskin
taakse ilmaantui odotuksen jälkeen nuupahtaneen oloinen nuori nainen, joka
kertoi ilmeenkään värähtämättä meille, ettei heiltä saa virvoitusjuomia eikä
mustaa teetä. Päädyin jakamaan päivän leivoksen eli Kuchenschnitten puolison
kanssa. Leivos oli omistettu EM-jalkapallotunnelmille. Yllättävän palveluvaihteen
löytänyt neitokainen jopa puolitti sen eri lautasille puolison pyytäessä kahta
leivoshaarukkaa. Punaisen marjaisen hillon ja suklaamoussen liitto oli solmittu
taivaassa. EM-kultaan se ei Saksaa kuitenkaan parin päivän päästä avittanut. <o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-size: 14.0pt; line-height: 107%;"><br /></span></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjn27h-dHYgWPQNUEbJz9hODsgTvEP_lGXQ0mVT0P8iKsQu3cCC5fRa5DzlFZXUfWhyphenhyphen3hyphenhyphen9RomIb0Qh4eHtSTBwS8Ggb44ZRWo_RkhgbCNN60dKVM7CLlrG5X0CKLu-bMu5KHie34oF2_xs/s1600/20160706_101859.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="180" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjn27h-dHYgWPQNUEbJz9hODsgTvEP_lGXQ0mVT0P8iKsQu3cCC5fRa5DzlFZXUfWhyphenhyphen3hyphenhyphen9RomIb0Qh4eHtSTBwS8Ggb44ZRWo_RkhgbCNN60dKVM7CLlrG5X0CKLu-bMu5KHie34oF2_xs/s320/20160706_101859.jpg" width="320" /></a></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-size: 14.0pt; line-height: 107%;"><br /></span></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-size: 14.0pt; line-height: 107%;"><br /></span></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-size: 14.0pt; line-height: 107%;">Toilettia ei
löytynyt. Jatkoimme matkaa Anklamiin, lentokonerakentaja Otto Lilienthalin
kotikaupunkiin. Berliinin Tegelin lentokenttäkin kantaa ylpeänä Oton nimeä.
Demminin murhenäytelmän mittasuhteet paljastuvat, kun niitä vertaa Berliiniin, missä tehtiin huhtikuussa
1945 arviolta 4 000 itsemurhaa.<o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-size: 14.0pt; line-height: 107%;"><br /></span></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-size: 14.0pt; line-height: 107%;">Taitoimme
matkaa Anklamiin reilun puoli tuntia. Huberin kirjassa Demminiin pakomatkallaan
länteen ajautunut ja kaupunkia tarkkaillut 23-vuotias perheenäiti Irene Bröker
teki sekasortoisissa oloissa samaa matkaa vuorokauden. Hänellä oli matkaseurana
2-vuotias poikansa Holger, vanhemmistaan, apestaan ja kälystään Irene oli
joutunut eroon Anklamissa. Irene oli yksi niistä Itä-Pommerista liikkeelle
lähteneistä evakoista, joiden joukot lisäsivät paniikkia Saksassa. He olivat jo
menettäneet kaikkensa, mukana kulki myös pelottavia tarinoita vihollisjoukkojen
raakuudesta.<o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-size: 14.0pt; line-height: 107%;"><br /></span></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgoz60onMP5rhwLIBZmoyXbLJEK01fefessBa1Usjs5XReAHPJ6hJDi5vIPQgy-NwEtQh0yJu27huwwX2KNUb42BxXl8UEN0YzXnKysqD3HWlmTcv0RkpLr9c1T0kcqZMqsOfrDiS0eGVDT/s1600/20160706_123330.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="180" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgoz60onMP5rhwLIBZmoyXbLJEK01fefessBa1Usjs5XReAHPJ6hJDi5vIPQgy-NwEtQh0yJu27huwwX2KNUb42BxXl8UEN0YzXnKysqD3HWlmTcv0RkpLr9c1T0kcqZMqsOfrDiS0eGVDT/s320/20160706_123330.jpg" width="320" /></a></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-size: 14.0pt; line-height: 107%;"><br /></span></div>
<div class="MsoNormal">
<br /></div>
<br />
<div class="MsoNormal">
<span style="font-size: 14.0pt; line-height: 107%;">Florianin
kirja löytyi anklamilaisesta kirjakaupasta. Kirjassa on kuvia, muun muassa Margaret
Bourke-Whiten kuuluisa otos Leipzigin raatihuoneelta, jossa NSDAP:n aktiivi,
kaupunginkamreeri Kurt Lisso makaa kuolleena pää käsiensä päällä
kirjoituspöytänsä ääressä. Hänen vaimonsa retkottaa nojatuolissa ja aikuinen
tytär sohvalla. Perhe oli ottanut myrkkyä yhdessä. He tekivät lopullisen
ratkaisunsa amerikkalaisten lähestyessä kaupunkia. Vihollinen tuli
puolueaktiiveille lännestäkin. Leipzigin kaupunki, kuten esimerkiksi
Buchenwaldin lähistöllä sijaitseva Weimar ja muu Thüringen, vapautettiin kaksi
kertaa. Ensin amerikkalaisten ja sitten venäläisten toimesta.<o:p></o:p></span></div>
Tuula Vainikainenhttp://www.blogger.com/profile/01863330241235226858noreply@blogger.com0