torstai 8. helmikuuta 2018

Matkalla lapsen arvostukseen

Tärkeän matkan voi tehdä jonkun fyysisen paikan lisäksi omaan sisimpään – ja samalla omaan lapsuuteen, lasten lapsuuteen ja lastenlasten nykyhetkeen ja tulevaisuuteen. Sellaiseen minut viritti Kirsi Saukkolan ja Taina Laanen Näe sydämellä. Luo arvostava yhteys lapseen.(KirsiConsulting 2017).

Näe sydämellä
Suhtautuminen lapsiin ja lasten kasvatus on tullut uudelleen ajankohtaiseksi kun perheeseemme on neljässä vuodessa siunaantunut viisi lastenlasta, jotka ovat luonnollisesti maailman ihanimpia olentoja. Olen alkanut epäillä, että suhtautumiseni heihin on selvästi lempeämpää ja luultavasti sallivampaa kuin heidän vanhempiinsa ja muihin suoriin jälkeläisiini. Nyt on enemmän aikaa katsoa ja kuunnella – havainnoida ja ihailla jokaisen ainutlaatuisuutta. On harras halu tutustua näihin pieniin ihmisiin ja kuulla mitä he ajattelevat ja kertovat tai mikä heitä askarruttaa. Samalla tuntee tietysti riipaisevaa halua tukea heidän kasvuaan hyviksi ja onnellisiksi ihmisiksi.

Meistä jokainen sukupolvi on omien vanhempiensa kasvatusideologian koekaniineja. Jokainen ammentaa omaansa jotain omilta vanhemmiltaan ja sekoittaa siihen mausteeksi jotain niistä kipeistä pohdinnoista, joiden tuloksena tuli jupistua ”vannon, etten koskaan tee näin omien lasteni kanssa”. Usein huomaa, ettei maustaminen siitä huolimattakaan mennyt ihan kohdalleen.

Näe sydämellä -kirja herätteli minua lempeästi huomaamaan kuinka arvostava suhtautuminen lapseen tarjoaa hänelle pidemmälle kantavia ihmisenä olemisen taitoja kuin omassa lapsuudessani palvotut kuri ja järjestys. Kuvittelen kasvattaneeni omia lapsiani antamalla heille rajoja ja rakkautta. Näin jälkeenpäin, kun he ovat jo aikuisia ja kasvattavat omia lapsiaan, toivoisin, että olisin osannut kuunnella heitä enemmän.

Saukkola ja Laane ammentavat positiivisesta psykologiasta. He ovat kokeneita ratkaisukeskeisen menetelmän kouluttajia, valmentajia ja työnohjaajia. He kirjoittavat yhtä hyvin tavallisille vanhemmille kuin ammattikasvattajillekin. Kirja ohjaa lapsen kanssa elävää aikuista vaativuudesta kannustamiseen, tekemään asioita yhdessä lapsen kanssa – ei häntä käskien. Jokaisella lapsella on omat vahvuutensa ja vahvistamalla niitä pääsemme pidemmälle kuin osoittamalla osaamisen puutteita.

Kirja muistuttaa, että sydän arvostaa, pää arvottaa. Arvostava yhteys on toisen rakastavaa huomioimista. Tekijät kiteyttävät kirjan alussa sydämellä näkemisen taidoksi katsoa ja kuulla lasta jättäen ennakkokäsitykset sikseen. ”Kun näemme sydämellä, voimme katsoa lasta hankalassakin tilanteessa siitä näkökulmasta, että hän tekee juuri nyt parhaansa niillä taidoilla, joita hänellä on. Sydän ei jää kiinni mielen luomiin pelkoihin ja kapeisiin näkökulmiin vaan uskaltaa katsoa kauemmas – kohti toivoa ja mahdollisuuksia, joita jokaisella ihmisellä on. Ei ole niin vaikeaa tilannetta, etteikö jotakin pientä voitaisi tehdä asian helpottamiseksi.”

Kirjan avulla lapsen kanssa elävä aikuinen oppii taatusti jotain tärkeää myös itsestään. Tämän kirjan soisi jokaisen vanhemman, isovanhemman ja kasvattamisen ammattilaisen lukevan.